Vuohenputki monen muun kanssa on super ruokaa! Olen odottanut piiiitkään, että saan valmistaa vuohenputkesta maittavan piirakan ja muutama päivä sitten sellainen valmistettiin siskon kanssa. Pääsimme ekaa kertaa tänä vuonna keräämään villivihanneksia poikaystäväni äidin pihamaalle Inkooseen. Asun kaupungin hälinässä, joten lähden mielelläni Inkooseen asti luonnonrauhaan ja keräämään kaikkea kivaa. Se paikka on mun paratiisi <3

Vuohenputkia kasvaa mattona paikassa, mistä aloitan aina keväisin keruun. Tämä tietty paikka täyttyy kevään edetessä ja kesän tullen kaikista villivihanneksista, joten sinne ei pääse enää myöhemmin keräilemään – on kuin viidakko. Sinne kasvaa tiheään korkeaksi kasvaneita vuohenputkia, nokkosia, mesiangervoja, poimulehtiä, maitohorsmia sekä paljon muita villivihanneksia. Siirryn toisiin paikkoihin pihalla ja saan nauttia aarreaitasta pitkälle syksyyn.

Kyllä oltiin siskon kanssa Naantalin aurinkona kun päästiin keruupaikalle ja katsottiin miten paljon maasta pursui pieniä ravinnerikkaita vuohenputkia ja vierellä siellä täällä pieniä vitamiinipommeja nokkosia, jotka myös lähtivät mukaani. Meidän vierellä kulki siskon perheen koira Lilo, joka seurasi meitä silmä tarkkana, nuuskien maata ja ihmetellen meidän keruuta. Ehkäpä söi muutaman villivihanneksen itsekin.

Meidän yrttikoira Lilo <3 Siinä hän vierellä ihmetteli ja katseli meidän touhua, nuuskien maastoa ja syöden yrtin sieltä täältä. 

Vuohenputkessa on mietoa porkkanan makua. Sisältää beetakaroteenia, magnesiumia, kalsiumia sekä C-vitamiinia.  

On niin kivaa, kun pitkän kylmän jälkeen aurinko lämmittää ja hemmottelee meitä. Vaikka kylmyys iskisi taas, niin nautitaan nyt lämmöstä. Suomen ilmasto on vaihteleva, emmekä säälle voi vaikuttaa, mutta omaan mieleen ja asenteeseen voi. En voi väittää etten olisi muutaman kerran purnannut takatalvea, mutta kun kylmyys vaihtuu lämpöön, olen super iloinen!

Huom!

Villivihanneksia ja varsinkin nokkosta on hyvä kerätä aina aurinkoisella säällä, sillä sateella ne keräävät itseensä nitraatteja, jotka ovat haitallisia keholle. Sateen jälkeen on hyvä odottaa kolme aurinkoista päivää, jolloin nitraatit ovat vähentyneet villivihanneksista.

HUOM!

Vuohenputki on hyvin tärkeää tunnistaa, sillä sen voi pienenä ja suppuisena vahingossa sekoittaa sarjakukkaisiin myrkkykasveihin, kuten myrkkykatkoon tai hukanputkeenVuohenputken lehdet ovat mielestäni erinäköiset kuin edellä mainitut myrkkykasvit, jotka muistuttavat eniten koiranputkea, joka on taas syötävää ja muistuttaa hiukan lehtipersiljaa. Myös yksi tappavan myrkyllinen sarjakukkainen kasvi on myrkkykeiso, jonka voi näistä vaihtoehdoista eniten siihen sekoittaa.

Näissä voi mennä vikaan silloin, kun villivihannekset ovat vielä pieniä ja nupuillaan. Olkaa aina extra tarkkoja, älkääkä kerätkö mitään, mistä ette ole varmoja! Vuohenputken tunnistaa mielestäni kuitenkin helposti, sillä lehdet ovat kolmihaaraiset ja niin kuin kuvassa näkyy vuohenputki haarautuu kolmeksi haaraksi, joissa jokaisessa on kolme lehteä. Kuuleman mukaan nimensä mukaisesti muistuttaa vuohensorkkia.

Kuvassa näkyy eroavaisuus pienemmän ja isomman vuohenputken välillä. Pienempi maistuu porkkanalta, kun taas isompi on jo kitkerämpää, joka maistuu ruohoiselta ja puiselta.

Vuohenputket kasvavat aina mattoina ja ovat loppujen lopuksi aika helposti tunnistettavissa, kun ne kerralla oppii. 

Keruuseen tarvitset sakset, paperipussit sekä mahdolliset hanskat nokkosia varten, sillä nokkosten poltinkarvat pistävät muuten inhottavasti. Jos sinulla on kori, niin se helpottaa silloin kun otat mukaasi enemmän kuin yhden pussin mukaan.

Käsittely:

Vuohenputket käsittelin kotona niin, että ensin huuhtelin runsaalla vedellä ja osan pakastin sellaisenaan ja osan kuvatin. Jotkut ohjeistaa lämpökäsittelemään kiehuvassa vedessä lävikön kanssa muutaman sekunnin ajan ja sen jälkeen pakastamaan annospusseihin. Osan vuohenputkista kuivasin uunissa ja jauhoin sen jälkeen viherjauheeksi. Kuivata aina alle 40c lämmössä ja mielellään 35c lämmössä, ettei ravintoarvot lämmön takia kärsi.

Käyttö:

Vuohenputkea voit käyttää niin moneen, kuten: tuoreena salaattiin, dipeissä, sopii erinomaisesti vuohenjuuston kanssa, pinaatin tavoin pata – ja vuokaruoissa, tuoreena ja kuivattuna smoothiessa, tai ruoassa makua tuomaan, yrttipestoissa, piirakoissa, letuissa, hakkeluksena munakkaassa.

Mihin auttaa?

Vanha kansa käytti kihti-, ja reumaattisiin vaivoihin, uskotaan auttavan myös peräpukamiin ja virtsatievaivoihin. Kuuleman mukaan auttaisi myös tulehduksiin ja puhdistaisi maksaa.

Gluteeniton vuohenputki – vuohenjuusto – mozzarella – tomaattipiirakka

Pohja:

  • 2,5 dl kaurahiutaleita
  • 1,5 dl kikhernejauhoa
  • 1,5 dl luomukauramaitoa
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Täyte:

  • 2,5 dl luomukermaa
  • n. 4-5 dl vuohenputken lehtiä
  • 1-2 luomukananmunaa
  • 4 tomaattia
  • 1-2 sipuli (1 iso sipuli tai 2 pienempää)
  • 1 paketti luomumozzarellaa
  • 1 paketti vuohenjuustoa
  • ripaus suolaa (esim ruusu-, tai puhdistamaton merisuola)

Valmistus:

  1. Laita uuni 200 c lämpiämään. Voitele vuoka valmiiksi.
  2. Kun uuni on lämpiämässä, sekoita taikinan kuivat aineet keskenään ja lisää sekaan öljy ja maito. Lisää valmis taikina vuokaan (Ø 24 cm) ja anna sen esikypsentyä uunissa noin 10min.
  3. Sekoita maito-munaseos keskenään, lisää seokseen sekaan ripaus suolaa.
  4. Kuutioi sipuli, silppua vuohenputki pieniksi hakkelukseski, viipaloi tomaatit ja juustot. Levitä esikypsytetyn pohjan päälle ensin sipulit ja sen jälkeen viipaloidut tomaatit.
  5. Ripottele päälle vielä pieneksi hakkelukseksi leikatut vuohenputket ja viipaloidut juustot vuohenputken päälle. Lisää lopuksi vielä muna-maitoseos.
  6. Lisää piirakka uuniin. Kypsennä 200c uunissa noin 20 – 25 minuuttia.
  7. Piirakan ja varsinkin täytteen olisi hyvä hyytyä ja saada väriä, ennen kuin sen ottaa uunista, joten tarkkaile sitä ajoittain. 🙂

Ja ei kun nauttimaan! Tarjoiltiin piirakkaa pikkusiskon kanssa poikaystäväni äidille ja isäpuolelle ja he tykkäsivät siitä kovasti. Otin kotiin ronskin viipaleen, sillä halusin tarjoilla piirakkaa myös omalle poikaystävälle ja palaute oli erittäin hyvää. Pyysin jättämään vielä pienen palan minulle, jotta voisin nauttia vielä palasen omaan suuhun. Kylmänä piirakka oli saanut enempi makua ja muutenkin oli todella hyvää!

Tuo suurta iloa kerätä itse osan aineksista ja valmistaa siitä herkullinen piirakkaa. Onhan se aina mieletöntä, kun saa täysin tuoreesta villivihanneksista valmistaa muille ruokaa. Sillä välin kun piirakka valmistui uunissa, lähdimme hetkeksi vielä keräämään kaikkea, kunnes oli aika mennä sisälle herkuttelemaan pöydän antimista. <3

Kyllä kevät ja kesä on rikasta aikaa, heille ketkä ovat innostuneet luonnon aarteista.

Lähteet:

Piippo, Sinikka, Villivihannekset – Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä, 2016, Minerva kustannus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *