Syksy on täällä, ihanaa! Syksyn ihanan raikkaat ja kirpsakat aamut sekä sienikausi ovat erittäin tervetulleita, niin ihanan ja lämpimän kesän jälkeen. Suomessa on kuitenkin neljä vuoden aikaa ja syksy tulee joka tapauksessa, joten sen sijaan, että harmittelisin mennyttä kesää, mieluiten näen syksyn hyvät puolet. Luonto tarjoaa luonnonyrttien lisäksi sieniä, ilmat viilenevät, joka tuo raikkautta, talvi tekee tuloaan ja toivottavasti se tuo mukanaan myös paljon lunta, joka taas lisää valon määrää. Vaikka syksy on tervetullut, niin jossain vaiheessa alan taas kaipaamaan valoa! Syksy on tunnelmallista aikaa, jolloin villasukat ja palavat kynttilät ovat erittäin tervetulleita. Syksy on usein myös uuden aikaa, ainakin itselle. Monet ovet ovat usein avautuneet syksyllä, kuten parisuhteet, työpaikat ja monet tilanteet yksityisessä elämässäni.

Tänäkin syksynä minulla oli uutta tiedossa, nimittäin vietin viime viikon Winnovan metsäopistolla sienineuvojan kurssilla, jonka myötä voin opettaa poimijoille kauppasienistä, jotka voivat kerätä sieniä esimerkiksi torimyyntiin, ravintiloihin tai muuhun elintarvikekäyttöön. Opetan toki muitakin kuin poimijoita ja tulevat kurssit tulevat olemaan opetuskursseja kaikille, ketkä haluavat sienistä oppia.

Opetimme koululaisille sienistä, jotka saivat tehdä kerätyistä saaliistaan sienimandalan. Sienimandalaan meni kaikki syömäkelvottomat sienet ja heille itselleen jäi parhaat makupalat. 🙂

Tämä syksy saattaa kuitenkin mennä ilman kursseja – tai ainakin vähäisissä määrin – sillä haen kouluun ja pääsykokeisiin jätän itselleni aikaa. Päivätyöni saa työn osalta pääsääntöisesti riittää ja katsotaan jos tekisin silloin tällöin jotain kursseja/luentoja/workshoppeja, mutta koulun pääsykokeet menevät kuitenkin nyt etusijalle. Saa nähdä miten maltan olla tekemättä kursseja ja muita yritystoimintaani liittyvää.

Olimme kesällä rakkaan poikaystäväni kanssa 10 päivää Italian Toscanassa ja viikon verran tästä lomasta vietimme upealla Elban saarella. Voin lämpimästi suositella Elban saarta kaikille. Elban saari ei ole niinkään turismilla pilattu ja se vetää puoleensa eniten Italialaisia turisteja, jotka tulevat viettämään viikonloppuaan tai kesälomiaan saarelle; pyöräilemään, rantalomailemaan, patikoimaan ja ravintoloihin syömään. Pitäisiköhän tehdä ihan oma postaus meidän Italian matkasta ja sen myötä muutamasta ravintolasta, missä kävimme syömässä?

Elban saarelta ostin oliiviöljyn, hunajan, kuivattujen yrttien ja kahvin lisäksi, kuivattua herkkutattia, jota käytin tässä ruossa. Herkkutatin lisäksi käytin Helsinki Wildfoodsin jo jonkin aikaa valikoimissa ollutta justadd-tuottetta, wild mushroom sauce kastiketta.

Tämän postauksen resepti on täysin vegaaninen, gluteeniton ja maidoton. Käytin cashewkermaa kastikkeessa, käytin gluteenitonta linssipastaa ja paiston yhteydessä käytin oliiviöljyä. Pannua ei missään vaiheessa kuumennettu kovin kuumalle, vaan kaikki paistettiin miedolla lämmöllä, jolloin oliiviöljykin sopi paistoöljyksi.

Ken tietää, tulevatko nämä herkkutatit suoraan suomesta, vai mistähän lie ovat kerätty? Tiesitkö muuten, että Italiaan lähtee italian-laatua, joka tarkoittaa sitä, että siinä saa olla madonreikiä, eikä sienen tarvitse olla 1-laatua, kun taas suomessa myytävät herkkutatit ovat ehdottomasti parempilaatuisia. Italiaan lähtevät huonompilaatuiset, sillä niin he ovat halunneet, eivätkä vaadi 1-luokan sieniä. Kaikkea sitä sienineuvojan kurssilla oppiikin. 🙂

Sienipasta:

  • 2-3 kokonaista herkkutattia tai 2 kourallista kuivattua herkkutattia (esim. Kaavi Porcini)
  • 5 kirsikkatomaattia
  • 1 punasipulinippu
  • 1dl wild mushroom sauce (Helsinki Wildfoods)
  • 1,5 dl cashewkermaa
  • kourallinen persiljaa
  • pari kourallista tuoretta pinaattia tai nokkosta
  • gluteenitonta pastaa
  • öljyä
  • suolaa

Leikkaa herkkutatit, sipulit ja tomaatit. Jos sinulla on kuivattuja herkkutatteja, niin kuin minulla, liota sieniä kulhossa noin 20 min. Liotuksen jälkeen, valuta vesi pois lävikön kautta ja kuivaa hiukan sieniä. (Nyt on herkkutattien kulta-aikaa, joten metsästä niitä pitäisi löytyä. Jos et kuitenkaan löydä, tai halua niitä sieltä lähteä keräämään ja haluat valmista kuivattua herkkutattia, suosittelen Kaavi porcini merkkiä. Sienet tulevat suoraan Suomesta, Pohjois-Savosta.)

Laita 1dl villisienikastiketta pieneen kulhoon, jonne lisää 1dl vettä. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä noin 10-15 min. Laita liotuksen aikana pasta kiehumaan. Kun pastat ovat valmiina, kaada suurin osa vedestä pois, mutta jätä pastoille pieni määrä nestettä, etteivät ne kuivu tai nahistu kattilassa, ellei niitä heti valmistuttua lisää pannulle muiden ruokien sekaan.

Lisää miedosti kuumennetulle pannulle esimerkiksi oliiviöljyä ja lisää pannulle myös liotetut herkkutatit ja sienikastike. Lisää sienien sekaan paloitellut sipulit ja tomaatit. Lämmitä /kuullota kaikkia pannulla hetken aikaa miedolla lämmöllä. Lisää pannulle n. 1,5dl cashewkermaa ja sekoita keskenään. Anna hautua noin 5min. Lisää suolaa ja haluamia mausteita. En lisännyt ruokaan mitään mausteita, sillä sieni sai olla tässä pääroolissa. Lisäsin hyvin hentoja makuja, sienien lisäksi, kuten persiljaa ja pinaattia, jolloin sienien maku pääsi oikeuksiinsa.

Lisää pasta ruoan sekaan pannulle ja sekoita hyvin keskenään. Tässä vaiheessa lieden voi laittaa kokonaan pois päältä. Lisää sekaan vielä hiukan tuoretta persiljaa ja pinaattia, ja sekoita ruoan sekaan hyvin. Jos lisäät tuoretta nokkosta pinaatin sijaan, lisää se samassa vaiheessa kuin muut kasvikset, jolloin nokkosen poltinkarvojen polttavuus katoaa paiston yhteydessä.

Nyt sinulla on valmiina ihana syksyinen päivällinen, nauti. 🙂

Tiesitkö?

Että leikkuulaudalla on väliä ja onhan sinulle puukuituinen leikkuulauta tuttu? Jos ei, niin tässä ote Paista.fi sivuilta:

”Biopuukuitulaudat ovat saaneet NSF hyväksynnän. Ne täyttävät siis tiukat hygieniamääräykset, ja ovatkin huomattavasti hygienisempia kuin perinteiset muoviset leikkuulaudat. Arcos on omiaan esimerkiksi kalan käsittelyssä, jossa hygieenisyys on äärimmäisen tärkeää. Puulauta imee helposti itseensä hajuja ja makuja, ja muovilauta ei varsinaisesti loista hygieenisyydellän.

Muovinen leikkuulauta on uutena suhteellisen hygieninen, varsinkin jos se on pestävissä tiskikoneessa yli 55 asteen lämmössä. Muovinen leikkuulauta kuitenkin naarmuuntuu nopeasti käytössä ja varsinkin terävää kokkiveitseä käytettäessä muovisen leikkuulaudan pintaan tulee syviä viiltoja, joissa bakteerit pääsevät lisääntymään. Muovisen leikkuulaudan pysyviä ja syviä viiltoja on erittäin hankala puhdistaa. Puisessa leikkuulaudassa syvätkin viillot umpeutuvat itsestään puun turvotessa.” Lähde: https://paista.fi/puukuitu-leikkuulauta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *