Tässä tekstissä avaan itsestäni ja elämästäni hieman enemmän.

Olen 28 vuotias nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Olen syntynyt Espoossa ja asunut siellä melkeinpä koko elämäni, nyt viimeiset pari vuotta poikaystäväni kanssa olemme asuneet Helsingissä. Hassua miten olenkaan tähän päätynyt, sillä minulla ei ole ollut sellaista luontosuhdetta aikaisemmin, mitä minulla nykyään on – ei ainakaan sitten lapsuuteni. Innostukseni luontoon ja ylipäätänsä villivihanneksiin on kasvanut vasta viime aikoina. Ympärilläni on kyllä ihmisiä, ketkä rakastavat luontoa ja siellä oloa, mutta itse löysin rakkauteni vasta viime aikoina, ihan erityisellä tavalla. Sen huomaa jo olossa, kun kaiken hälinän keskeltä lähtee rauhalliseen ja rauhoittavaan luontoon – olo ja mieli muuttuu kevyemmäksi.

Keväällä 2015 aloitin ensimmäistä kertaa keräämään yrttejä poikaystäväni kanssa. Aloitimme pienestä ja mukaamme lähti voikukanlehtiä ja juuria, sekä niin suuresti hehkutettua nokkosta, eikä ollenkaan turhaan – yhtään väheksymättä vitamiineja pursuavaa voikukkaa! Nokkonen, tämä mahtava voimayrtti on ehdottomasti yksi ravintorikkaimmista villivihannekista Suomessa. Olenkin nokkoseen rakastunut, eikä se koskaan lopu minun valikoimistani. Se löytää tiensä ruokaani – lähestulkoon päivittäin – aivan niin kuin moni muukiin villiyrtti.

Nokkonen mahtava voimayrtti! <3

img_3654Nokkosia, sekä voikukkia. Silloin keräsin enemmän sahalaitaisia voikukanlehtiä, tietämättäni alkuun, että ne ovat huomattavasti kitkerämpiä, kuin sileälaitaiset, jotka viihtyvät enemmän varjoisissa paikoissa. Psst.. sopii hyvin myös leivän päälle, salaatinlehden sijaan. 😉

Yrttien keräily sai aivan uutta potkua tämän vuoden puolella ja jatkoin keräämistä yksin, tai siskoni kanssa ja paljon laajemmin, kuin edellisenä vuonna. Poikaystäväni ei niinkään asiasta enään innostunut, että olisi halunnut jatkaa yrttien parissa ja ymmärränhän sen, tämähän on minun intohimoni ja hänellä on omansa.

Tämän luontoyhteyden löysinkin juuri sen takia, että muutimme Helsingin Jätkäsaareen, missä puut ovat paljon harvemmassa, kuin talot ja koska paikka on kasvavaa aluetta, ei tänne ole ehtinyt muodostua puistoja ja muuta kasvillisuutta paljoakaan. Puistoja pitää lähteä hakemaan pienen kävelymatkan päästä. Uskon kuitenkin täällä olon tehneen minulle erityisen suhteen luontoon.

Nyt en kuitenkaan väitä, että en nauttisi Helsingistä olosta. Nautin ja olen ruokaa rakastavana ottanut ilon irti monista ihanista pikku ravintoloista ja kahviloista. Helsinki on kuitenkin pääkaupunki, joten täällä päin asustavat saavat nauttia yleensä ekoina kasvavista trendeistä ja yksi sellainen on terveellinen ja puhdas ruoka. Myös raakaruoka ja kasvisravintolat ovat ottaneet tuulta alleen. Tykkään siitä suunnasta, mihin olemme menossa, sillä eettisesti, puhtaasti ja ekologisesti tuotetut ruoat ovat sydäntäni lähellä. Olenkin alkanut miettimään sitä, että ovatko ne kaikki ulkomaiset superfoodit tarpeellisia keittiössäni, jos suomen luonto pursuaa niistä ja on meidän jokaisen käytössä. Tähän haluan panostaa omassa elämässäni enemmän ja enemmän.

Itse olen pääsääntöisesti kasvissyöjä, vaikka en ole mieltänyt itseäni kasvissyöjäksi, vegaaniksi tai edes sekasyöjäksi. Punaisen lihan jätin kuitenkin pois heinäkuussa 2015. Kanaa ja kalaa syön edelleen, harvoin tosin. Kotona en kanasta enää niinkään mitään valmista, sillä kun villiyrtit valtasivat keittiöni, olen halunnut panostaa kasvisruokiin aivan erityisellä tavalla. Kanaa söin pitkään punaisen lihan lopetettua, mutta siihen kyllästyin muutaman kuukauden jälkeen ja päätin alkaa panostamaan kasvisruokiin. Halusin vaihtelua. No sillä tiellä olen edelleenkin, enkä kotona käytä eläinperäisiä tuotteita nimeksikään. Voita ja onnellisen kanan munia säännöllisesti kylläkin.

Muutin ruokatottumustani noin neljä vuotta sitten, vuonna 2012. Silloin aloin vähentämään gluteeniperäisiä ruokia, kuten: pastat, leivät, viljat sekä valkoisen sokerin käyttöä. Kotona meillä ei valkoista sokeria käytetä koskaan. Huomasin näiden ruoka-aineiden jätettyä eron olossani hyvin nopeasti. Mieleni muuttu paljon kirkkaammaksi, eikä ollut enää niin sumuinen ja väsynyt. Pienin askelin ruokavalioni muuttui aika Paleo tyyppiseen ja sitä jatkoin enemmän tai vähemmän vuoteen 2015, kunnes punainen liha jättäytyi pois ruokavaliostani.

Kiinnostukseni villivihanneksia kohtaan kohisi uuteen ulottuvuuteen alkukeväästä 2016. Ennen kuin mikään yrtti oli vielä edes ehtinyt nostaa päätään luonnossa, luin Raija ja Jouko Kivimäen kirjoittaman Hulluna Hortaan – kirjan, jonka kautta opin yrteistä alkeita. Impulsiivisena ihmisenä päätin jo heti alkuun, että en ahmaise liikaa kerralla. Opettelen muutamat villivihannekset ja niistäkin omalla tavallani, omalla ajalla tarpeelliset tiedot pikkuhiljaa. Kuuntelen sisäistä ääntäni ja menen omassa tahdissani tätä tietä. En myöskään lähtenyt keräämään mitään, mitä en tunnistaisi ja jos olin vähänkin epävarma, jäi se kasvi luontoon omaan rauhaansa. Löysin itseni aika-ajoin poikaystäväni äidin luota Inkoosta, isolta pihamaalta, keräämästä enemmän ja enemmän yrttejä. Alkukeväästä lähti ensimmäisenä kasvamaan ihanan porkkanan vivahteisen maun omaavat vuohenputket ja jo hyvin pieninä kasvoivat siinä vierellä myös nokkoset. Olin aivan hullaantunut ja takaisin ei ollut enää paluuta.

Vuohenputki, se porkkanan vivahteen omaava sisältää:

  • rautaa
  • magnesiumia
  • C-vitamiinia 

Vuohenputken kanssa tulee olla varovainen, sillä sen saattaa sekoittaa muihin sarjakukkaisiin kasveihin, kuten: myrkkykatkoon ja hukanputkeen, jotka voivat olla tappavan myrkyllisiä pienissä määrin syötyinä. Vuohenputken lehdet ovat mielestäni erinäköiset kuin yllämainitut myrkkykasvit, jotka muistuttavat eniten koiranputkea, joka on syötävää. Myös yksi tappavan myrkyllinen sarjakukkainen kasvi on myrkkykeiso, jonka voi näistä vaihtoehdoista eniten vuohenputkeen sekoittaa. Näissä voi mennä vikaan silloin, kun villivihannekset ovat vielä pieniä ja nupuillaan.

Olkaa aina extra tarkkoja, älkääkä kerätkö mitään, mistä ette ole varmoja! Vuohenputken tunnistaa mielestäni kuitenkin helposti, sillä lehdet ovat kolmihaaraiset ja niin kuin kuvassa näkyy. Vuohenputki siis haarautuu kolmeksi haaraksi, joissa jokaisessa on kolme lehteä. Kuuleman mukaan nimensä mukaisesti muistuttaa vuohensorkkia. Varmistaaksenne tunnistuksen, osallistukaa ammattilaisten järjestäville kursseille, jolloin saatte varmasti osaavaa ja varmaa tietoa.

img_3619

Näissä maisemissa keräilen melkein kaikki yrttini. <3

Kyselin perheeltäni muutama päivä sitten hyviä nimiehdotuksia blogilleni. “Yrttihirmu”, tai “Yrttihullu” olivat yksi niistä. Voi olla, että niitä olenkin ja syystä. 😀 Nämä vitamiinipommit ovat aivan väärin ymmärrettyjä ja väheksyttyjä rikkakasveja, vaikka eivät todella ole noin alentavaa nimeä ansainneet. Monet voivat mieltää ne täysin turhiksi, mutta ovatko ne silloinkin turhia, kun ne sisältävät monta kertaa enemmän:

  • vitamiineja
  • antioksidantteja
  • hivenaineita
  • kivennäisaineita
  • lehtivihreää
  • rautaa
  • flavonoideja

enemmän, kuin kaupassa myytävät salaatit, kurkut, tomaatit, tai monet muut vihannekset. Hiilijalanjälki villivihanneksissa on olematon ja mitä parasta, ne ovat kaikille täysin ilmaisia ja ravinnerikasta ravintoa, eikä kiristä kukkaron nyörejä laisinkaan. En mieltäisi tätä huonoksi kaupaksi luontoäidin kanssa. 🙂

“Voimallinen nokkonen hoitaa meitä päästä varpaisiin. Se huolehtii vatsasta, keuhkoista, sisäelimistä, hampaista, ihosta, hiuksista, sydämestä, nivelistä ja luustosta. Se vahvistaa verta rautaisesti; se auttaa pitämään veren sokeripitoisuutta kurissa, alentaa verenpainetta ja lisää hapenkulkua. Lisäksi monipuolinen vihulainen edistää suoliston toimintaa sekä lisää virtsaneritystä ja nopeuttaa sekä myrkkyjen ja kuona-aineiden poistumista elimistöstä. Nokkosen runsaan kalsium- ja magnesiumpitoisuudet tekevät hyvää luustolle. Nokkonen on siis todellinen terveyspommi. Se sisältää runsaasti:

  • rautaa
  • magnesiumia
  • kalsiumia
  • mangaania
  • beetakaroteenia
  • foolihappoa
  • C-vitamiinia
  • A-, B-, E, ja K-vitamiinia
  • kuitua
  • piitä”

Teksti kopioitu suoraan Raija Kivimetsän Villiinny Villivihanneksiin elinvoimaa ja energiaa luonnosta -kirjasta.

Nokkonen löytyy usein smoothieistani sekä ruoastani ravinteita tuomaan. Käytän nokkosta myös muiden villi-, sekä mausteyrttien kanssa aamulla munakkaassani. Yrtit kuuluvat päivittäiseen ruokavaliooni ja olenkin huomannut, että energiatasoni on noussut roimasti ylöspäin, sekä ruokavalioni on automaattisesti muuttunut tervellisemmäksi. En ole tehnyt sitä pakottamalla itseäni. Näin on tapahtunut tahtomatta. Suklaalevyn tai suolaisten herkkujen sijaan, haluan oikeasti jotain terveellisempää – vaikka myös herkkuihin sorrun silloin tällöin, tasapaino kunniaan. Mutta niin hassulta, kuin se kuulostaakin, valitsen mielummin herkkujen sijaan porkkanan tai taatelia. Herkkuhetkiä on välillä ja kun niin teen, nautin joka solulla.

Nämä luonnon aarteet ovat vallanneet pakastimeni syksyn ja talven varalle, mutta ei pelkästään pakastimen, sillä myös kaapeissani on purkkeja ja purnukoita, jotka sisältävät itse kuivattuja yrttejä. Purkeista niitä on helppo ja kiva lisätä ruokiini tuomaan makuja ja vitamiineja.

img_3673

Tiedän, että etiketit tarvitsevat hiukan työsarkaa ja voisi olla visuaalisesti kauniimmat, mutta sepäs ei makuun vaikuta. Joten olkoot ne tuon kröhöm.. nätin sinisiä ja aseteltu tuohon miten sattuu. 🙂

Matkani yrttien, mutta myös ruoan saralla on vasta alussa ja siihen matkaan toivotan sinut tervetulleeksi. Kiitos jo nyt mielenkiinnostasi ja toivonkin mielelläni teiltä lukijoilta mielipiteitänne mitä toivotte minun jakavani enemmän, kunhan tästä alkuun päästään. 🙂

Oletko sinä löytänyt jo tiesi yrttiparatiisiin? Vai oletko tutustunut niihin vasta nyt blogini myötä? Kuulen enemmän, kuin mielelläni kokemuksiasi.

One thought on “Kuka olen ja mistä kaikki lähti”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *